Onko sinun suhteesi intohimo laantunut? Onko sinulle tyypillistä, että suhteen läheisyys ja himo vähenevät muutamien vuosien jälkeen? Miksi alun huuma loppuu?
Olen listannut tähän tekstiin muutamia kohtia, jotka voivat johtaa läheisyyden loppumiseen suhteessa. Pohdi jokaista kohtaa syvällisesti. Ne voivat auttaa teidät löytämään toisenne uudelleen seksuaalisestikin tai voit seuraavassa suhteessasi välttää nämä kompastuskivet.
Harvoin syy on läheisyysongelmissa, usein se taas on avoimuuden puutteesta muillakin elämän osa-alueilla.
Harvoin syy on oikeasti läheisyysongelmissa, usein se taas on avoimuuden puutteesta muillakin elämän osa-alueilla. Kun muut suhteen ja laajemmin elämänkin osa-alueet ovat kunnossa, läheisyys tuntuu luonnolliselta ja sitä on helpompi osoittaa. Siksi suhteen läheisyyshaasteet ovatkin kiinni yleensä jostain ihan muusta kuin itse seksistä.
Rakkauden kieli on teillä erilainen, joka johtaa ärtymiseen ja haluttomuuteen
Meille harvoin opetetaan siitä, miten puhua rakkautta. Meille kyllä opetetaan äidinkielemme, muttei tätä tärkeää asiaa. Nimittäin on niin, että jollekin on tärkeää saada kuulla toisen rakkaudesta. Toinen arvostaa arjen pieniä tekoja. Harvoin näistä yhdessä puhutaan, vaan ennemminkin voi kuulua: sinä et rakasta minua, koska et sano sitä koskaan. Toinen voi ihmetellä, että mitä ihmettä, minä joka päivä laitan sinulle kahvin valmiiksi, koska rakastan sinua.
Jos kokee, ettei toinen rakasta, ei läheisyyskään enää tunnu hyvältä. Siksi on hyvä kuulla, miten toinen oikeasti haluaa kokea rakkautta. Ovatko teot tärkeintä, vai ehkäpä yhteinen vapaa-aika. Ongelmien ja riitojen taustalla on usein erimielisyydet siitä, miten yhteistä, ehkäpä vähäistä kahdenkeskistä aikaa käytetään. Näistä on hyvä puhua, mutta harvoin osaamme sanoittaa, mistä hiertää.
Avoimuuden puute johtaa sulkeutumiseen ja toisen kartteluun
Viestintään, tapaan riidellä, osoittaa tunteitaan, tarpeitaan ja halujaan sekä tapaan puhua vaikuttavat menneisyydessä opitut tavat. Olemmeko lapsuudessamme joutuneet unohtamaan itsemme, miellyttämään, meitä ei ole kohdattu, tai meidät on hylätty? Ovatko vanhempamme riidelleet paljon, ja me emme voi sietää riitelyä? Olemmeko oppineet vetäytymään vaikeista tilanteista, vai olemmeko hyvin hyökkääviä, jos koemme epävarmuutta?
Kaikki nämä asiat vaikuttavat suhteemme viestintään nykypäivänä. Jos viestintä ei ole avointa, alamme tulkitsemaan ja olettamaan. Syntyy ristiriitoja ja kahnauksia. Emme ehkäpä uskalla puhua avoimesti läheisyyden tarpeestammekaan, tai seksuaalisuuteen liittyvistä toiveistamme. Sulkeudumme lopulta tälläkin elämän osa-alueella. On vaikea olla avoin seksuaalisesti, jos viestintä ei toimi muutenkaan.
Avoimuus ja toisen arvostaminen arjessa vaikuttavat aina läheisyyteen. Syy ei siis useinkaan ole seksuaalisuudessa tai siinä, ettemme haluaisi toisiamme. Itsetunto tai sen puute vaikuttavat viestintään ja siihen, miten luotamme itseemme. Nämä vaikuttavat suoraan myös läheisyyden osoittamiseen. Siksi huomio pitää ensin suunnata näihin seikkoihin, ennen kuin voimme olettaa, että läheisyyskään tuntuisi hyvältä.
Olemmeko dopamiinin perään?
Dopamiini on mielihyvähormoni. Me kaikki muistamme sen olon, kun olemme ihastuneita. Kaikki tuntuu niin helpolta, ihanalta, upealta ja erityiseltä. Olemme kaikkivoipia ja uskomme, ettei meitä erota ikinä mikään.
Kyse on dopamiinista. Se saa aikaan ihanan olon, joka taas lisää merkityksellisyyden tunnetta elämässä. Masentunut tai arkeensa kyllästynyt on usein dopamiinivajeinen, joka voi lisätä esimerkiksi tunnevajeen tuntua elämässä.
On vain niin, ettemme voi koko ajan olla dopamiiniryöpyssä. Se on aika kuluttavaa. Siksi suhteen jatkuessa, eli kun kiintymys syvenee ja alamme jakamaan arkeamme yhdessä, saamme tilalle rauhallisempia hyvän olon hormoneita: endorfiineja ja serotoniinia. Silloin saattaa läheisyyden muodotkin muuttua ja tasaantua. Voimme ihmetellä, että emmekö enää haluakaan toisiamme seksuaalisesti? Jos olemme jääneet koukkuun dopamiiniin tai olemme muutenkin elämyshakuisia, voivat nuo hormonit tuntua latteilta. Ajattelemme, että nyt tässä suhteessa on jokin vika, kun enää ei salamat räisky ja ole huikeaa ylämäkeä ihan koko ajan. Kuvittelemme virheellisesti, että suhde pitäisi päättää heti ja läheisyydessä on jotain ongelmia.
Näin ei kuitenkaan ole, koska dopamiinia voi saada vaikka mistä muualtakin. Itsensä toteuttaminen, omien arvojen mukaan eläminen, arjesta merkitykselliseksi tekeminen, toisten auttaminen, vapaaehtoistyö, omien unelmien ja tavoitteiden miettiminen ja saavuttaminen ovat esimerkiksi väyliä saamaan dopamiinia. Siksi on aina tärkeä miettiä elämänsä muitakin tukipilareita kuin vain suhdetta. Suhde ei voi olla ainoa tärkeä asia elämässämme; koska se ei tuota meille kuitenkaan koko ajan dopamiinia. Sitä pitää saada muualtakin.
Olemme tottuneet epävakauteen ja tunteiden draamaan
Jos kotiolosuhteemme ovat olleet kovin epävakaat, olemme kokeneet hylkäämistä tai kaltoin kohtelua, voimme olla tottuneet draamaan ja tunteiden voimakkaisiin vaihteluihin. Silloin suhteen tasaantumisvaihe voi tuntua kamalalta. Ei suhde voi toimia, jos se on tasainen ja turvallinen. Voimme hyvin tyypillisesti olla todella intohimoisia suhteen alussa, mutta halut vähenevät nopeasti jopa vuodenkin jälkeen. Ajattelemme, että meissä tai suhteessamme on pakko olla jotain vikaa.
Traumakemiaan, epätasaisuuteen ja draamaan jää riippuvaiseksi, koska ne ikävästi vapauttavat kehoomme dopamiinia. Siksi ns. tavallinen suhde voi tuntua tylsältä, ja silloin ei halutakaan. Siksi on äärimmäisen tärkeää tutustua omiin tunnelukkoihin ja menneisyyteen. Itsensä kanssa työskentely auttaa aina suhdettakin.
Menneisyyden ja seksuaalisuuden käsittely terapeutin kanssa
Joskus läheisyyteen ja/tai seksuaalisuuteen liittyy hankalia tunteita, muistoja ja jopa traumoja. Näitä on äärimmäisen tärkeää käsitellä seksuaaliterapeutin kanssa. Yksin niiden kanssa on vaikea pärjätä, eikä sitä aina itse osaa ajatella tai kehittää oikeita asioita. Joskus niitä ei edes muista ennen kuin niitä pääsee käsittelemään terapiaan.
Seksuaalisuuteen voi liittyä häpeää, ahdistusta, pelkoja tai vaivautuneisuutta. Joskus seksuaalikasvatus on voinut olla hyvin tiukkaa, tai sitä ei ole ollut ollenkaan. Joskus siihen on voitu suhtautua kotona hyssytellen tai se on ollut aihe, josta ei puhuta. Kaikki nämä vaikuttavat tietenkin omaan käyttäytymiseemme.
---
Toivon näistä vinkeistä olleen hyötyä sinulle. Voit halutessasi myös kysyä minulta lisää: helka@helkabelt.fi. Kuten näet, kaikki vaikuttaa kaikkeen, koska olemme kokonaisuus. On rohkeaa alkaa käsittelemään näitä herkkiä asioita.
Lämmöllä, Helka