Mikset sitten lähde siitä, jos on niin kamalaa, voidaan alistavassa suhteessa elävälle sanoa. Miksi haitallisesta suhteesta on niin vaikea lähteä?

Olen itse kokenut sen, miten alistavaan suhteeseen palaa uudelleen ja uudelleen. Jokainen kerta päättää, että ei enää. Ja jokainen kerta palatessa uskoo, että nyt se muuttuu.
Mistä tässä on oikein kyse?
Pahinta on vähätellä toisen kokemusta. Että omaapa syytäsi, kun et lähtenyt pois. Henkilö on varmasti miettinyt itse sata ja sen jälkeen vielä miljoona kertaa lähtemistä. Miksi lähdin niin myöhään pois? Miksi annoin sen jatkua niin pitkään? Miksi en ole vieläkään lähtenyt pois? Syyllisyys voi painaa niin kovaa, että ulkopuolisen hyväksikin tarkoitetut kommentit voivat satuttaa.
Itsearvostus on nollissa.
Alistajat ja narsistiset henkilöt ovat alkuun todella hurmaavia. Tähän perustuu se, että jää riippuvaiseksi suhteesta: tuohon ihanaan alkuaikaan palaa uudelleen ja uudelleen. Sitä kaipaa ja toivoo, että kaikki paha muuttuu jälleen hyväksi. On myös hyvin tyypillistä, että takaisinpaluun jälkeen toinen onkin hetken taas ihana ja hurmaava. Näin uhrin toivo vahvistuu.
On hyvin tyypillistä, että takaisinpaluun jälkeen toinen onkin hetken taas ihana ja hurmaava. Näin uhrin toivo vahvistuu.
Kunnes paluu ongelmiin tapahtuu.
Riippuvuutta lisätään sillä, että pelotellaan itsemurhalla, jos minut jätät, alistetaan henkisesti, eristetään tuttava- ja perhepiiristäkin, haukutaan ja sanotaan, ettei kukaan muu sinua ottaisi, hoidetaan raha-asiat niin, ettei itsenäisyys rahallisestikaan enää onnistu ja niin edelleen. Jokainen teko lisää mahdottomuutta lähteä.
Traumabonding
Tätä kutsutaan traumabondingiksi. Sama efekti tapahtuu Tukholman syndroomassa: me rakastumme kidnappaajaamme. Kyse on oikeastaan vain ja ainoastaan riippuvuudesta: olemme riippuvaisia toisesta alistetun itsetuntomme, taloudellisten seikkojen, ehkäpä lasten menettämisen pelon ja tunteidemme vuoksi, addiktoidumme toiveajatteluun ja onnellisen tulevaisuuden haavekuvaan ja toivomme, että voimme parantaa toisen.
Traumabondingin merkkejä ovat:
eroamisten ja takaisinpaluujen toistuvuus
voimasuhteiden epätasapaino
enää ei edes haluaisi olla suhteessa, muttei vain pääse lähtemään
kun eroaa, tuntee fyysistä ja psyykkistä ahdistusta
jos haluaa erota, toinen lupaa muuttua
on riippuvainen hyvistä päivistä
toisen huonoa käytöstä puolustellaan
uskotaan aina, että toinen kyllä muuttuu
toisen huono ja alistava käytös salataan muilta
Menneisyydessämme on voinut tapahtua jotain, jonka vuoksi löydämme itsemme uudestaan ja uudestaan alistavista suhteista. Hyvin epätasapainenen, riitainen tai alistava kotiympäristö addiktoi meidät etsimään samankaltaista ympäristöä omasta parisuhteestammekin. Voimme olla läheisriippuvaisia, hylkäämisen pelkoisia, riippuvaisia, kietoutuneita, alistuvia ja miellyttäjiä.
Olemme riippuvaisia toisesta alistetun itsetuntomme, taloudellisten seikkojen ja tunteidemme vuoksi, addiktoidumme toiveajatteluun ja onnellisen tulevaisuuden haavekuvaan ja toivomme, että voimme parantaa toisen.
Nämä yleensä löytyvät taustalta, jos olemme joutuneet traumabondatuiksi. Haitallisesta kuviosta voi kuitenkin päästä eroon, jos itse oikeasti näin viimein päättää. Jos taas päättää jäädä, on hyvä huomoida, ettei kenellekään ole terveellistä elää jatkuvassa joopas eipäs -tilanteessa. Koeta löytää suhteesta se kaikki hyvä, mitä siinä on, jos jäät.
Lähtemällä ja löytämällä oman itsemme, vahvuutemme ja eksyneen itsetunnon voimme rakentaa elämän, jossa emme anna itseämme alistettavan tai kohdeltavan huonosti. Sen me kaikki olemme ansainneet.
Kurssini voivat auttaa sinua irtaantumaan traumabondingista. Ole rohkeasti yhteydessä.
Webinaari narsistisesta suhteesta irtautumiseen 9.8.2021. Katso täältä!
Lämpimin terveisin Helka
Täällä on yksi narsistisesta suhteesta lähtenyt ja terapian jälkeen trauma kasvun kokenut ihminen 😊