Tunnevaje - Epämääräistä tyytymättömyyttä, alakuloa ja tasapaksua elämää

Tunnevajeen tunnelukko on suomalaisten yleisin tunnelukko. Se on myös hieman haastava, koska se on niin epämääräinen.



Tunnevajeen lukko ei ole sellainen, joka "menee päälle". Se on siitä ikävä, että se on koko ajan läsnä.


Onko elämä tasapaksua? Tuntuuko, että jokin on huonosti, muttet oikein tiedä, että mikä? Haluaisit elämääsi jotain, mutta et saa kiinni, mitä? Olet tyytymätön, muttet tiedä, mitä muuttaakaan? Onko olosi alakuloinen tai jopa masentunut? Tuntuuko, ettei sinua ymmärretä tai tunteitasi ei kuulla?


Tunnevajeen lukko on meidän kansallisperintömme, Tunnelukkokurssillani kerron laajasti siitä, miten sota-aika vaikuttaa meihin edelleen. Sotien jälkeen monille jäi kannettavakseen suuri, valtava traumojen taakka samaan aikaan kun Suomi piti jälleenrakentaa. Tunteille ei jäänyt sijaa eikä niistä oikein osattu puhuakaan.


Käsittelemättömien tunteiden taakka tuntuu meissä nyt. Emme ole ehkä saaneet mallia kotoa siitä, miten puhua tunteista tai kohdata haastavia ja kipeitä tunteita tai asioita.

Käsittelemättömien tunteiden taakka tuntuu meissä nyt. Emme ole ehkä saaneet mallia kotoa siitä, miten puhua tunteista tai kohdata haastavia ja kipeitä tunteita tai asioita. Tämä synnyttää tunnevajeen tunnelukon.


Se ilmenee arjessa tunteiden latistumisena tai koemme, ettei niitä kuunnella tai emme osaa niitä näyttääkään. Elämä voi tuntua tasapaksulta, harmaalta ja ahdistavalta. Merkityksellisyys on hävinnyt. Voimme myös luulla olevamme masentuneita.


Lisätään tähän vielä ylisuorittajien sukupolvemme, niin onko ihmekään, että elämä tuntuu puurtamiselta, raskaalta ja ilottomalta?


Näihin teemoihin voit pureutua tunnelukkokurssillani tai unelmatyöskentelykurssillani. Nimittäinkin tunnevajeen vihollinen on omat unelmat, tavoitteet, merkityksellisyyden ja arvojen löytäminen ja niiden eteen työskentely. Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitä se parhaimmillaan onkin.


Älä kuuntele pääsi sisällä olevaa ääntä, joka sanoo, ettei minulla ja tarpeillani ole merkitystä. Tässä puhuu lukkosi, et sinä.

Emme voi olla onnellisia, jos emme tunne elämäämme omaksemme. Lisäksi tunnevajeen vihollinen kuten kaikkien tunnelukkojen vihollinen on avoin viestintä ja uskallus näyttää tunteensa. Tätäkin voi harjoitella: älä kuuntele pääsi sisällä olevaa ääntä, joka sanoo, ettei minulla ja tarpeillani ole merkitystä. Tässä puhuu lukkosi, et sinä.


Mikä parasta, nämä keinot auttavat myös alakuloon ja lievään masennukseenkin.


Lämpimin terveisin Helka

helkabelt.fi




466 katselukertaa0 kommenttia