Hylkäämisen tunnelukko pakottaa meidät paranoideiksi varmistelijoiksi, jonka kanssa on mahdotonta elää.

Kirjoitan tunnelukkokurssillani hylkäämisen tunnelukosta näin ( mukaellen Kimmo Takanen: Tunnelukot):
Meidän on hyvin vaikea luottaa kehenkään, koska jokainen ihminen on potentiaalinen jättäjä tai hylkääjä. Pelkäämme torjumista yli kaiken. Parisuhteessa etsimme herkeämättä merkkejä, jotka kertovat: noniin, tiesinhän minä, ei tämä voisi jatkua, kukaan ei minua varmasti rakastakaan oikeasti, olen ansainnut tämän, jätän hänet itse ennen kuin hän ehtii ensin.
“Pelkään että menetän läheiseni tavalla tai toisella tai hän löytää minua paremman ihan varmasti.”
Me etsimme jatkuvasti epäonnistumisen merkkejä emmekä luota toiseen. Jos toinen joutuu jatkuvasti vakuuttelemaan, että kaikki on hyvin, hän uupuu. Ja sitten kaikki ei olekaan enää hyvin. Pelkäämme torjuntaa, mutta koska pelkäämme sitä, torjumme itse. Kierre on valmis. Kaverina on hyvin usein uhrautumisen, hyväksynnän haun ja alistumisen tunnelukot.
Tämän tunnelukon omaavat hakeutuvat usein tälle kurssille tai eroseminaariin. Suhteet ovat usein olleet lyhyitä ja/tai hyvin epävakaita. Hylkäämisen pelkoinen on hyvin usein myös läheisriippuvainen (esimerkiksi alkoholistiperhetaustaa, eroperhe) ja ristiriitaisesti kiintynyt. Suosittelen lukemaan kirjan Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi.
Hylkäämisen pelko liittyy läheisesti ajatukseen, että en ole arvokas ja minussa on jotain vikaa, koska minut on hylätty. Siksi itsetuntotyöskentely on lähtökohtaisesti ainoa tapa päästä eroon tästä pelosta. On löydettävä tie uskoon, että me olemme rakkauden ja paljon arvoisia. Tähän paneudumme tunnelukkokurssillani.

Hylkäämisen tunnelukon kuten jokaisen tunnelukon takana on kaltoin kohtelu lapsuudessamme. Tunteitamme ei ole otettu huomioon tai niitä ei ole kohdattu, meidät on hylätty, meitä on alistettu, olemme joutuneet ottamaan vastuuta liian aikaisin tai meitä ei ole rakastettu ehdoitta. Hylkäämisen tunnelukkoinen etsiytyy herkästi aikuisessa ihmissuhteessaan samanlaiseen tilanteeseen kuin oli lapsuudessaan: koska se tuntuu tutulta. Mutta se johtaa tietenkin valtavaan pelkoon, että lapsuuden ahdistava tilanne tapahtuu jälleen uudestaan.
Ja pelkomme johtaa siihen, että toteutamme sen.
Ongelma onkin siinä, ettei toisessa ole välttämättä mitään vikaa. Hylkäämisen tunnelukkoinen etsii ihan jokaisesta tilanteesta mahdollisen ongelman. Se tapahtuu luonnostaan ja se on hyvin pakottavaa. Joutuu tietoisesti sanomaan monta kertaa päivässä: nyt pysähdyt. Ei mitään hätää. Tässä tilanteessa ei tapahtunut mitään, mikä sanoisi, että olisi jotain pelättävää. Hengitä syvään ja usko tähän. Tiedät tämän olevan totta, tilanne ON turvallinen.
Toiminta on hyvin pakottavaa. Joutuu tietoisesti sanomaan monta kertaa päivässä: nyt pysähdyt. Ei mitään hätää.
Hylkäämisen lukko on hyvin pakottava ja sitä on vaikea hallita, mutta se on mahdollista. Tunnelukkokurssini pääopetus tämän lukon omaavalle on, että kannattaa valita itselleen turvallisesti kiintyvä kumppani. Välttelevä käytös lisää hylkäämisen pelkoa valtavasti. Valitettavan usein ripustaudumme ja valitsemme itsellemme kumppanin, joka alistaa, lisää epävarmuutta ja pitää tunteitamme kuin löysässä hirressä. Tämä aktivoi ja vahvistaa tunnelukkoamme (mitä se haluaakin.)
Lisäksi kehotan valtavan suoraan ja avoimeen viestintään. Olettamukset ja tulkinnat ovat tämän tunnelukon vahvimmat tavat. Siksi on pakko olla avoin: onko tässä tilanteessa oikeasti jotain pelättävää?
Tunnelukkotyöskentely on aktiivista itsensä ohjaamista: pysähdy ja mieti, onko tilanteessa mitään pelättävää. Miksi ripustaudun ja pelkään hylkäämistä? Onko tilanne oikeasti vaarallinen vai muistuvatko vanhat pelot mieleeni?
Tätä ja muita tunnelukkoja pääset työstämään Kimmo Takasen kirjojen tai vaikkapa tunnelukkokurssini avulla. Älä anna lukkojen hallita elämääsi!
Lämpimin terveisin, Helka
Comments