Eron jälkeen voi tuntua, että ei kyllä selviä tästä. Muutos voi olla valtava jo ihan ilman niitä vaikeita erotunteitakin. Koti, paikkakunta, talous, työ, ystäväpiiri ja monet muut asiat voivat muuttua täysin. Miten ihmeessä selvitä tästä kaikesta?
Se ärsyttävin klisee -aika parantaa kyllä- on turha, joten en sano sitä, en vielä tässä vaiheessa. Ketään ei auta, vaikka kuinka jankuttaisi tukahduttavan surun ja kaiken nielevän vihan keskellä, että kyllä tämä tästä. Itseasiassa se on tunteiden välttelyä turhalla positiivisuudella. Siksi sanonkin: sinä selviät tästä hetkestä. Se sattuu, mutta kun se on ohi, on jo seuraava hetki. Minua auttoi eniten, kun jankutin itselleni kyynelien keskellä: tämä kipu ei tapa.
Sinä selviät tästä hetkestä. Se sattuu, mutta kun se on ohi, on jo seuraava hetki.
Eikä tappanutkaan. Ei tarvitse selvitä monesta päivästä ja viikosta, ei edes yhdestä illasta. Kunhan kestät tämän yhden hetken.
Tunteet sattuvat ja ovat joskus liikaa. Siksi meillä on usein tapana paeta niitä, koettaa olla ajattelematta niitä lainkaan. Keksimme itsellemme kovalla vimmalla tekemistä: töitä, kodin laittamista, lasten hoitoa, kaikkea mahdollista, ettei varmasti tarvitsisi ajatella ja tuntea tunteita. Tai lamaannumme täysin, emmekä ajattele mitään.
Tuntematta jäävät tunteet laukaisevat ahdistuksen, mikä johtaa pahimmillaan masennukseen. Suru kannattaa siis tuntea, koska se vie eteenpäin, toisin kuin lamaannuttava alakulo tai masennus. Jos keksit itsellesi koko ajan tekemistä, tai uppoudut vaikeina hetkinä esimerkiksi someen, pysähdy. Se on merkki, että saatat juosta tunteitasi karkuun.
Surua ja vihaa ei kuitenkaan tarvitse tuntea aktiivisesti ihan joka hetki. Niille voi varata aikaa, vaikkapa näin: tiistai-illan suruhetki. Silloin voit käydä läpi kaikki asiat, joita suret. Voit tehdä saman vihan kanssa. Mitä kaikkea vihaan tässä kaikessa? Eksässäni? Anna kiukun purkautua, vaikka voimallakin. Tunteet eivät satuta tai vahingoita ketään. Parhaimmillaan tämä estää katkeroitumisen ja toiselle pahan toivomisen.
Älä yritä heti tehdä erosta jotain suurta oppimiskokemusta. Sinulta on voinut lähteä koko maailma jalkojen alta. Olet voinut joutua tähän tilanteeseen tahtomattasi. Voit kokea syyllisyyttä, pettymystä, huonommuutta ja valtavaa tuskaa, ja tulevaisuus voi tuntua täysin mahdottomalta elää. Ei tästä kaikesta tarvitse tehdä jotain isoa ja hienoa kasvutarinaa. Vaikka siitä melko varmasti sellainen tuleekin, turhat kliseet, että tulet oppimaan tästä niin paljon, eivät helpota välttämättä surun tukahduttavimmalla hetkellä lainkaan.
Ja joskus meille todellakin annetaan liikaa kantaaksemme. Saamme tuntea olevamme voimattomia jatkamaan. Silloin on tärkeää kääntyä avun piiriin, joskus sen parhaimman: vertaistuen. On lohduttavaa kohdata muita saman kokeneita, samanlaisia tunteita tuntevia. Huomata, ettei olekaan yksin. Sinä et ole yksin. Sinä selviät kyllä. Puhu, juttele, pura tunteitasi muiden kanssa. Huomaat, että se auttaa, sen yhden tuskaisen hetken yli. Eroryhmät ja eroseminaarit ovat valtavan hyvä apua eron keskellä. Etsi paikkakunnaltasi oma eroryhmäsi. Myös Facebookin suljettu Eroryhmä on ollut monelle suurena apuna.
Puhu, juttele, pura tunteitasi muiden kanssa. Huomaat, että se auttaa, sen yhden tuskaisen hetken yli.
Mitä sitten voi tehdä, kun tuntuu, ettei mistään saa kiinni? Suosittelen tekemään jotain hyvin pientä. Turha on rakentaa vuorta, kun voimavarat riittävät pieneen nyppylään. Joku tekee itselleen sohvalle täydellisen pienen nurkkauksen, jossa on kauniita tyynyjä ja pehmeä viltti, jonka alle kääriytyä tuntemaan surua. Toinen ostaa tuoksukynttilän ja itkee itsensä sen tuoksussa uneen. Kolmas ostaa uudet verhot. Oma koti kannattaa olla se oma turvapaikka, jos tämä suinkin vain on mahdollista. Koti voi hoitaa meitä, tai työntää meitä pois luotaan, jolloin voimme kokea olevamme jopa kodittomia. Katsele ympärillesi; mitä voisit tehdä, jotta viihtyisit hieman paremmin kotonasi?
Ja olisiko aika lämpimän suihkun tai kasvonaamion? Hemmottele itseäsi. Sinä ansaitset sen. Me voimme jatkaa itsemme rakastamista eron jälkeenkin. Itseasiassa se on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Jos emme hylkää itseämme hädän hetkellä, on meillä aina tärkein tuki lähellä. Jos et jaksa tehdä näitä asioita kuitenkaan itse, pyytäisitkö jonkun läheisen auttamaan? Jaettu hetki voi tuntua hieman helpommalta.
Ja sitten ehkä se vaikein: älä keskity siihen, mitä eksä tekee. Ja toinen vaikea: jos ikävä ja takaisinpaluuhalu yllättää, mieti kuitenkin ensin näitä asioita.
Ja tärkein neuvoni on: ole lempeä itsellesi. Sinä merkitset. Sinä olet tärkeä.
Erossa, kuten monessa muussakin elämänkriisissä, keskusteluapu auttaa. Saat peilipintaa tunteillesi ja tapahtuneille, ymmärrystä siihen, miksi ero tapahtui sekä konkreettisia apuvälineitä kohdistaa katse tulevaan. Muista, yksin ei tarvitse jäädä.
Katso täältä palveluni eronneille. Olen itse kokenut eron. Itkenyt sydämeni ruvelle. Ja silti päässyt ylös sängystä, jaksanut elää, vaikken olisi oikeastaan jaksanutkaan. Ja tärkein neuvoni on: ole lempeä itsellesi. Sinä merkitset. Sinä olet tärkeä.
Ja muista: erosta ei tarvitse selvitä nopeasti. Ero on yksi isoimmista elämänkriiseistä. Ole armollinen itsellesi. Tämä vie aikaa. Joskus se turhauttaa, ahdistaa ja suututtaa. Kiirehtimällä tätä elämänvaihetta huomaat sen tulevan vastaan uudelleen myöhemmin. Nyt on hyvä aika pysähtyä ja olla.
Lempeydellä, Helka