Miksi uuden ihmisen kanssa on helppo mennä heti syvään päätyyn?

Miksi joskus tuntuu, että vieraan ihmisen kanssa kaikki tuntuu heti niin vaivattomalta ja sujuvalta, kun kotona olevan kumppanin kanssa kommunikaatio junnaa ja läheisyyttäkään ei ole ollut pitkään aikaan?

Miksi vieraan ihmisen kanssa joskus kaikki vaan sujuu niin paljon paremmin kuin ikinä kenenkään kanssa? Kuva Ursula Arsiola

Lue myös: Uskottomuus ei koskaan tapahdu vahingossa - mikä on uskottomuuden optinen harha?

Kyse on itseasiassa hyvin yksinkertaisesta asiasta, kun sitä alkaa ajattelemaan tarkemmin. Uusi ihminen ei ole satuttanut meitä, hän ei ole aiheuttanut meille tunnelukkoja, hän ei ole joutunut uudestaan ja uudestaan kanssamme hankaliin kommunikaatiotilanteisiin.

No, onko ihmekään, että silloin uskaltaa ja haluaakin olla avoimempi kuin ihmisen, jonka kanssa meillä voi olla hankalakin menneisyys ja vaikeita asioita välillä kommunikaatiota ja avoimuutta haittaamassa?

Uskaltaa ja haluaakin olla avoimempi kuin ihmisen, jonka kanssa meillä voi olla hankalakin menneisyys ja vaikeita asioita välillä kommunikaatiota ja avoimuutta haittaamassa?

Ja vieraan ihmisen huomio voi hivellä satutettua itsetuntoa. Tätä ei tapahdu enää tutun ihmisen kanssa, joka on koko ajan läsnä.

Katso videoni tästä aiheesta:

On hyvä tiedostaa tämä ilmiö, jos uusien ihmisten huomio ja seura alkaa vetoamaan enemmän kuin kotona olevan ihmisen läsnäolo. Myös sinkkuna uuden ihmisen kanssa on hyvä olla varovainen ainakin ensi alkuun: ihan kaikkea ei heti kannata jakaa, vaikka olo olisikin tosi hyvä. Emme voi kuitenkaan tuntea vierasta ihmistä niin hyvin, että voisimme luottaa sydämemme hänen hoiviinsa.

Kannattaa myös tutustua omiin tunnelukkoihin, ne haittaava usein kommunikaatiotilanteita varsinkin pysyvämmässä suhteessa.

Lämmöllä, Anne Elisabet