Jos ja kun itse suree ja kipuilee paljon ja pitkäänkin eroa, voi toisen tekemiset tuntua kipeiltä: miten se toinen vain jatkaa elämäänsä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja on jopa hyvin tunteeton ja kylmä entistä kumppaniaan kohtaan?
Usein varsinkin ns. jättäjä vaikuttaa kylmältä. Ennen niin lämmin ja empaattinen ihminen saattaa nyt jättää kylmästi vastaamatta viesteihin, ei välitä surustasi ja ehkä on ottanut jo uuden kumppaninkin.
Miten tunteet voivat noin vain kadota? Tuntuu kuin tilalla olisi ihan eri ihminen. En tunne tätä ihmistä enää ollenkaan, saatat miettiä.
Ehkä ero ja jättämispäätös johtuu omasta identiteettikriisistä. Usein kuitenkaan tuota kriisiä ei ole osattu käsitellä, ja on ajateltu, että kaikki muuttuu, kun suhde päättyy. Tällaisessa tilanteessa omien tunteiden, traumojen ja asioiden kohtaaminen on äärimmäisen hankalaa ja tuskallista. Siksi sitä ei aina tehdä. Se nimittäin tarkoittaisi sitä, että joutuisi käsittelemään kipeitä asioita. Useilla ei sellaiseen ole valmiuksia tai rohkeutta.
Kriiseilijä vetäytyy omista tunteistaan olemalla kylmä juuri sitä henkilöä kohtaan, jota hänen oma käyttäytymisensä on eniten satuttanut.
Tässä tilanteessa käyttäytyminen näyttää kylmältä ja vetäytyvältä. Kriiseilijä vetäytyy omista tunteistaan olemalla kylmä juuri sitä henkilöä kohtaan, jota hänen oma käyttäytymisensä on eniten satuttanut. Jos hän uskaltaisi myöntää, että eropäätös johtuikin ennen kaikkea hänestä, tuska, jota jätetty kokee, siirtyisi häneen.
Jos ero on johtunut hankalasta viestinnällisestä tilanteesta, tunnelukoista tai omasta opitusta tavasta olla näyttämättä tunteita tai vetäytyä, voi uuden kanssa kaikki tuntua helpolta. Se johtuu siitä, että nämä haasteet, joita nyt paetaan, eivät näy vielä uuden ihmisen kanssa. Kuvitellaan, että tämän kanssa onkin helpompaa. Entinen kumppani tuntuu väärältä ja halutaan keskittyä uuteen.
Tosiasia on, että tunteita ei voi paeta loputtomiin. Tapahtumat voivat iskeä todellisuuteen myöhemmin, jolloin toinen on jo päässyt eteenpäin. Toisaalta, jotkut ehkä elävät koko elämänsä pakoillen ja vaihtaen kumppania aina, kun ongelmia ilmenee. Tällöin voi pohtia: onko se kuitenkaan sellaista elämää, jota kannattaa kadehtia. Voi näyttää kivalta, mutta haluanko itselleni sellaista? Tämä ajatus voi vähentää sitä kauteutta tai vihaa, joka meillä on entisen kumppanimme käyttäytymistä kohtaan.
Jotkut ehkä elävät koko elämänsä pakoillen ja vaihtaen kumppania aina, kun ongelmia ilmenee. Onko se kuitenkaan sellaista elämää, jota kannattaa kadehtia?
Jos jonkun käyttäytyminen vaikuttaa täysin vieraalta, se on aina merkki tämän omasta kriisistä, jonka kanssa sinulla ei ole mitään tekemistä. Sinussa ei ole vikaa tai et ole tehnyt mitään, että ansaitsisit tällaisen käytöksen. Toisen käyttäytymisen edessä voi tuntua ahdistavalta tai neuvottomalta, mutta siihen ei voi kuitenkaan vaikuttaa. Ainoastaan omiin tekemisiin voi vaikuttaa. Suru on tärkeä surra, mutta toisen tunteita emme voi käsitellä.
Voi pohtia sitä, mitä ehkä itse opin tästä kaikesta? Jos toinen ei halua nähdä omaa käyttäytymistään, emme voi pakottaa häntä sitä näkemään. Mitä enemmän ehkä yritämme, sitä enemmän hän sitä pakenee. Silloin on tärkeää kääntää katse itseensä ja omaan hyvinvointiin.
Lue myös: Eksän tekemisiä ei kannata miettiä
Terveisin. Helka