"Tän kanssa on niin helppo puhua. Päästiin heti tosi syvällisiin!"
Kuulen usein asiakkaideni tai eroryhmäläisten sanovan tätä. Aiemmin olemme voineet puhua siitä, miten hänellä on tapana vetäytyä, hänen on vaikea puhua tunteistaan, hän ei halua riidellä, toinen ei ymmärrä, kun kumpikaan ei puhu.
On nimittäin niin, että on todella paljon helpompaa puhua avoimesti ihmiselle, joka ei ole tuttu, joka ei ole satuttanut, eikä vielä reagoinut negatiivisesti tai vähättelevästi meidän puheisiimme. Takanamme ei ole vuosien haastavan viestinnän tuomia painolasteja. Suhteen edetessä riidat, toisen huomioiminen tai huomiotta jättäminen, kuuleminen ja arvostaminen sekä kohtaaminen tai näiden puuttuminen aktivoivat meissä tunteen, ettemme uskallakaan puhua avoimesti itsestämme ja tarpeistamme. Alkaa muodostua kaava: en uskalla puhua, koska oletan, että hän taas vetäytyy, haukkuu tai mitätöi. Näin emme edes anna toiselle mahdollisuutta ottaa vastaan tarpeitamme ja tunteitamme.
Lapsuudessa koettu vaille jääminen tai mitätöinti aktivoituvat uudestaan, kun koemme näitä uudelleen suhteessamme. Alussa tätä ei kuitenkaan tapahdu. Mahdollinen uusi kumppani tai uusi ihminen ei ole vielä aiheuttanut meille riittämättömyyden, huonommuuden tai paskuuden kokemuksia. Meidän lukkomme eivät ole vielä aktivoituneet.
On todella paljon helpompi puhua avoimesti ihmiselle, joka ei ole tuttu, joka ei ole satuttanut, eikä vielä reagoinut negatiivisesti tai vähättelevästi meidän puheisiimme.
Koska uudella ihmisellä ei ole vielä niin merkitystä. Hän ei voi hylätä, hän ei voi satuttaa. Hän voi lähteä, mutta elämämme ei siitä muserru kokonaan, ehkä ei ollenkaan. Siksi lukkomme ovat hiljaa.
Vaikeudet viestinnässä alkavat, kun lukot aktivoituvat, opitut keinot selviytyä mahdollisesta haavoittavasta tilanteesta menevät päälle. Baarituttujen, uusien kohtaamisien tai pettämiskumppanin kanssa tätä ei tapahdu. Tapahtuu optinen harha: tämä ihminen kuulee minua todella.
Uuden kanssa on hetken helppoa. Siksi esimerkiksi eksämme voi näyttää elävän helppoa ja mukavaa elämää eron jälkeen uuden kanssa. Voimme miettiä, miten hän VOI jatkaa noin helposti eteenpäin? Mikä tuossa uudessa on niin paljon parempaa, miksi hän voi puhua tuolle uudelle, muttei minulle? Mutta kun ei ne heti ne ongelmat puhkea uudessa suhteessa. Mutta kyllä ne sieltä tulevat, kun aikaa kuluu. Ne eivät itsestään lähde pois, käsittelemättä.
Ehkä parempi kysymys onkin, onko se parempaa ja helpompaa elämää juosta uuden suhteen perässä uudelleen ja uudelleen ja lukot eivät näin aktivoidu, muttei suhdekaan syvene aitoon, todelliseen yhteyteen?
Onko se parempaa ja helpompaa elämää juosta uuden suhteen perässä uudelleen ja uudelleen ja lukot eivät näin aktivoidu, muttei suhdekaan syvene aitoon, todelliseen yhteyteen?
Haavat aukeavat, kun suhde alkaa olla merkityksellinen. Eli sellainen, joka voi potentiaalisesti meitä satuttaa. Uusi, tuntematon ihminen ei ole meille merkityksellinen. Emmekä me hänelle.
Siksi en suosi sitä, että heti muutetaan yhteen, kun tuntuu alussa niin hyvältä. Lukkojen ja muiden epävarmuuksien herääminen vie aikaa. Alussa sitä ei tajua, kun tuntuu niin hyvältä.
Siksi kannattaa hieman odottaa, ja katsoa, miten juuri tässä suhteessa voisin alkaa avoimeksi, vaikka pelottaa. Mahdollisista viestinnällisistä haasteista, omista peloistaan ja lukoistaan voi myös keskustella etukäteen. Valmistautua niihin. Luoda yhteistä, luottamuksellista pohjaa.
Ja silloin uskaltaa luottaa, peloistaan huolimatta, jo merkitykselliselle ihmisellekin. Tämä on läheisen ja luottamuksellisen suhteen edellytys.
Terveisin, Helka
Comments