Hyväksynnän haku – Miellyttämistä, muuntautumista, tarpeiden ja tunteiden kohtaamattomuutta

Hyväksynnän haun tunnelukko ajaa meidät tekemään mitä tahansa, jotta saisimme hyväksyntää. Ja loppujen lopuksi juuri siksi jäämme ilman sitä, mitä oikeasti toivoisimme.




Muistatko lapsuudestasi hetkiä, jolloin olisit ollut hyväksytty? Muistatko hetkiä, jolloin et ollut?


Tunnelukkoterapeuttini Kimmo Takanen kysyy ja minä pysähdyn. Vain kaksi kysymystä. Kaksi äärimmäisen alastomaksi riisuvaa.


Nuo hetket, tai jos niitä ei ollut, vaikuttavat koko loppuelämäämme.


Hyväksynnän hakuinen on kokenut paljon vaillejäämistä. Kuka lapsi ei toivoisi, että vanhemmat hyväksyvät juuri sellaisena kuin on? Että koulussa olisi kavereita ja ei kiusattaisi? Että olisi ihan tavallinen ja tykätty?


Hyväksynnän haku johtuu aina jostain toisesta tunnelukosta eikä ilmene yksinään. Yleensä takana on hylkäämisen pelkoa, tunnevajetta, vajavuutta ja ulkopuolisuutta (check). Mielessä kuuluu: olen huonompi kuin muut, miksi olen näin outo, miksi olen vääränlainen, en osaa käyttäytyä, miksi musta ei tykätä, mitähän noi ajattelee minusta, teinkö taas jotain väärin?


Hyväksynnän hakuisella on jatkuva tutka päällä; jokaisesta kohtaamisesta jää mieleen ajatus: mitähän hän minusta ajatteli? Tykättiinköhän minusta?


Tunnelukkoterapiassa käydään laajalti läpi lukkoja ja siellä nostetaan vahvoiksi hyväksynnän haun merkeiksi esimerkiksi seuraavat lauseet:

  1. Muuntaudun sen mukaan keiden seurassa olen, jotta minusta pidettäisiin. Tässä kyse on siis aktiivisesta TOIMINNASTA: teen jotain muuttaakseni käytöstäni tai itseäni, jotta minut hyväksyttäisiin.

  2. Yritän kovasti kuulua joukkoon. Joskus tätä tekee unohtaen, ettei oikeastaan edes välttämättä pidä juuri tästä joukosta. Se ei vaikuta: on pakko olla tykätty. Ulkopuolisuuden lukko sanoo saman asian: en kuulu muiden joukkoon, ja hyväksynnän haku laittaa muuttamaan itseään, että kuuluisi.

  3. Aika ajoin ajattelen niin tiiviisti sitä, sovinko joukkoon, etten tiedä kuka olen. Edellinen kohta johtaa tähän. Tämä taas johtaa tyytymättömyyteen ja siihen, ettei kohdata omana itsenään. Kuinka voisikaan, kun kukaan, ei edes enää itse, tiedä, kuka oikeastaan olen?

  4. Päätöksiini vaikuttaa, hyväksyvätkö muut ne. Mitähän muut sanovat tähän? Miten minun pitäisi toimia? Onko tämä hyväksyttävää?

Hyväksynnän haku johtaa siihen, että saamme kyllä hyväksyntää; olemmehan juuri sellaisia, kuin muut toivovat tai ainakin mukautuvaisia ihan mihin tahansa. Hyväksyntä on kuitenkin aina ehdollista ja tämä johtaa tarpeiden tyydyttämättömyyteen.


Hyväksynnän haku johtaa siihen, että saamme kyllä hyväksyntää, mutta se on ehdollista Tämä johtaa tarpeiden tyydyttämättömyyteen.



Hyväksynnän haun taustalla on kokemus, ettei riitä. Tämä johtuu kolhiintuneesta itsetunnosta (kuten kaikki tunnelukot). Erilaisten naamioiden ja muuntautumisen taustalla ovat pelko paljastumisesta ja samalla myös itsensä suojelu.


Satutettu lapsi sisällämme,se, jolla on tarpeita, mutta niitä ei ole tyydytetty, on koettanut selvitä kaikista kokemuksistaan. Samalla hän on rakentanut tavan puhua itselleen: minä en riitä ja olen huonompi.


Tunnelukkoterapiassa palataan takaisin lapsuuden ja aikuisuuden epämiellyttäviin hetkiin, joissa tämä lukko on syntynyt. Voimme sanoa nuorelle minällemme, että sinä riität, tämän tilanteen ei olisi pitänyt mennä näin. Samalla tavoin palaamme myös vahvistaviin kokemuksiin, joissa meidät on kohdattu ja hyväksytty.


Itsetunto alkaa näin korjaantumaan.


Kun rohkenee riisumaan naamionsa ja näyttämään haavoittuvan itsensä, saa todellisia kohtaamisen kokemuksia ja tarpeet alkavat tyydyttymään.

Tunnelukkokurssilla käsittelemme paljon itsetuntoa ja sitä, miten löytää arvokkuus itsestään; ja miten alkaa USKOMAAN ITSE, että minä riitän.


Tämä on avain siihen, että hyväksynnän haku heikkenee ja uskaltaa olla enemmän oma itsensä. Kun rohkenee riisumaan naamionsa ja näyttämään haavoittuvan itsensä, saa todellisia kohtaamisen kokemuksia. Tarpeet alkavat tyydyttymään. Sisäinen lapsi alkaa voida paremmin. Oma mielipide, tunteet ja arvot alkavat olla tärkeämpiä kuin toisten. Tekemistä ei ohjaa enää mietintä siitä, mitä muut tästä ajattelevat.


Tämä johtaa tyytyväisempään elämään.


Lämpimin terveisin Helka

206 katselukertaa0 kommenttia