Erossa menettää aina paljon. Vaikka se olisi yhteinen päätös ja selkeästi paras ratkaisu, voi moni asia silti sattua ja menetyksen tunne olla valtava.
Siksi niin sanottu helppo erokin sattuu. Ei mikään ero ole läpihuutojuttu. Koko elämähän siinä menee uusiksi.
Puoliso – se läheisin ihminen häviää elämästä. Elämästä lähtee ihminen, jonka kanssa on jakanut yhteisiä vuosia. On tullut kotiin ja se toinen on ollut siellä. On jaettu ilot ja surut, ajatukset, mietteet ja toiveet. On ehkä yhteisiä lapsiakin. Ja eron jälkeen, aivan yhtäkkiä, tuota toista ihmistä ei olekaan siinä lähellä. Vaikka ero olisi ollut oma ajatus, tämä menetys on silti iso.
On outoa, että hän, kenen kanssa on jakanut lähes kaiken, vain häviää elämästä. Jos on yhteisiä lapsia, ei toki kokonaan, mutta silti. Sitä katsoo lapsensa isää ja ajattelee: hänen kanssaan jaoin sänkyni, toiveeni, vartaloni. Saimme lapsiakin. Nyt hän on minulle vieras ihminen. Se tuntuu jotenkin oudolle. Ja kenties ihminen, kenen kanssa on vaihtanut avioliiton valat aikoinaan, ei ole enää lainkaan elämässäsi. Olet katsonut häntä silmiin ja toivonut yhteistä loppuelämää. Nyt hän on jossain, et tiedä missä.
Hänen kanssaan jaoin sänkyni, toiveeni, vartaloni. Saimme lapsiakin. Nyt hän on minulle vieras ihminen.
Se on iso menetys. Jokainen ihminen, joka elämästä lähtee, tekee aukon omaan elämään. Sitä aukkoa ei kukaan muu voi koskaan paikata. Se tuntuu loppuelämän ajan. Sitä kantaa mukanaan jossain syvällä. Ehkä joskus muistelee: tällainenkin ihminen oli elämässäni. Mitähän hän mahtaa nyt tehdä? Hän oli hetken aikaa elämäsi tärkein ihminen. Nyt hän on sinulle tuntematon.
Minulle ehdottomasti iso menetys on ollut eroni jälkeen ystävieni menetys. Meillä oli ihana kaveripiiri. He olivat silloisen kumppanini ystäviä, mutta sain heistä ihania kavereita. Me teimme paljon yhdessä ja loppujen lopuksi joistakin heistä tuli ihan minun ”omiakin” ystäviäni, he eivät olleet vain puolisoni kavereita. Olin yhtä jonkin porukan kanssa. Se oli uusi tunne.
Ystävät menivät jakoon. Se sattui. Sattui enemmän kuin mikään muu.
Kun erosimme, monet heistä toki sanoivat, että jatkavat yhteydenpitoa. Silti useat jäivät jonnekin, poistuivat elämästäni. He jäivät entisen puolisoni luokse. Se satuttaa. Erossa ystäväpiirikin joutuu miettimään, miten suhtautua eronneisiin: onko toinen vai jatkossa mukana elämässäni? Voinko enää kutsua molempia yhteisiin juhliin? Tätä menetystä ei usein tuoda esille, kun puhutaan erosurusta. Suru ystävien menetyksestä voi silti olla suuri.
Erossa menee ne haarukatkin jakoon. Yleisesti kai jaetaan tavarat sun-mun -periaatteella. Tuo oli sinun ennen kuin olimme yhdessä, ota ne. Vaikeammaksi tulee jakaa tavaroita, jotka on ostettu yhdessä. Kenen tuo sohva on, kun ostimme sen puoliksi? Entäs tämä keittiönpöytä? Niinkin voi käydä, että pariskunnan muuttaessa yhteen toinen heittää ainakin osan tavaroistaan menemään tai laittaa eteenpäin. Eihän kotona voi olla kahta sänkyä, kahta ruokapöytää, kahta sitä ja kahta tuota. Kun ero tulee, voi olla, että toisella ei olekaan mitään huonekaluja.
Kun ero tulee, voi olla, että toisella ei olekaan mitään huonekaluja.
Aloittaa kaiken hankkimisen alusta. Minulla on ollut tällainen tilanne. Uudessa kodissani eron jälkeen oli sänky eikä mitään muuta. Verhoina oli lakanoita. Siis ei oikeasti mitään muuta. Oli aika pimeää, talvisaikaan, ilman lamppuja. Vähitellen ostin, mitä tarvitsin. Aloitin kahvinkeittimestä. Seuraavana tuli mikro. Sitten oli jo pakko ostaa pölyimuri, kun oli niin likaista. Matot, verhot, lamput ja muut seurasivat. Aloin keräämään uudelleen tavaroita, joita tarvitsin.
Erossa menettää myös sen yhteisen tulevaisuuden. Yhdessä mietityt vuodet, kun lapset ovat kasvaneet ja olemme jälleen kaksin. Emme enää vanhenekaan yhdessä. Suunnitelmat häviävät. On vain tyhjä tulevaisuus. Joku muu saa tuon tulevaisuuden, jonka kuvittelin olevan minun.
Tämä menetys sattuu ehkä kaikista eniten. Tätä menetystä suree, vaikka muutoin ei enää suhdetta haluaisikaan. Mitä nyt teen tulevaisuudellani? Se on iso kysymys.
Suunnitelmat häviävät. On vain tyhjä tulevaisuus.
Eivät erot koskaan helppoja ole. Olen menettänyt paljon jokaisessa erossani, toisessa toisenlaista kuin toisessa. Erossa koko elämä menee uusiksi. Parisuhde loppuu, perhe hajoaa, puolison sukulaiset voivat hävitä elämästä, tuttavapiiri voi vaihtua täysin, tavaratkin kotona voivat olla täysin uudet.
Ero on iso kriisi elämässä. Kriisit ovat aina myös mahdollisuus, mutta ero kannattaa aina käsitellä hyvin mielessään, ennenkuin uutta alkaa rakentamaan.
Lue myös: Miten selvitä erosta? Milloin on valmis uuteen?
Terveisin, Helka