Tätä kysymystä kuulen eronneilta siinä vaiheessa, kun he ovat oppineet itsestään paljon, käsitelleet eroaan ja ovat alkaneet miettimään, minkälaista tulevaisuutta itselleen haluavat. Mistä sitten tietää, kuka on minulle sopiva?

Vastaan usein. hieman humoristisestikin, mutta osittain tosissani: jos tietäisin vastauksen tähän kysymykseen, olisin varmasti rikas. Jos vastaus olisi yksinkertainen ja minulla olisi se oikea, kaikkihan tulisivat vastaanotolleni kuulemaan sen. Ja näin kiertämään pahimmat karikot ja ongelmakohdat.
On silti joitain seikkoja, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.
1. Kun on ensin itse kohottanut, kehittänyt ja löytänyt itsetuntonsa, on tärkeää, että myös toinen on tehnyt saman työn. On nimittäin erittäin vaikeaa rakentaa tasavertaista, aikuista ihmissuhdetta, jos jommalla kummalla on heikko itsetunto. Silloin asettaa suhteelle äärimmäisen paljon painolastia jo sen alussa: suhde on se, joka määrittää itsetuntoa ja tämä ajaa meidät helposti tunnelukkokäyttäytymiseen, miellyttämiseen, alistumiseen, omien tarpeiden mitätöimiseen tai narsistiseen käyttäytymiseen. Siksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, onko toinen käynyt samaa itsetuntemusmatkaa itsensä kanssa kuin itsekin on. Tämä vaatii yleensä yksinoloa, eikä suhteesta suhteeseen juoksemista. Jos toinen on esimerkiksi juuri eronnut, kannttaa hälytyskellojen soida.
2. Kiinnitä huomiota toisen arvoihin, tavotteisiin ja unelmiin. Tämä liittyy olennaisesti myös itsetuntotyöskentelyyn. Jos ja kun olet toivottavasti itse tehnyt selväksi, mitä haluat elämältäsi, miten löydät merkityksellisyyden ja tyytyväisyyden, on tärkeää, että toinen on tehnyt saman työn. Onko toinen tyytyväinen elämäänsä? Onko hänellä selkeitä tavotteita? Tietääkö hän omat arvonsa? Jos vastaukset ovat ei, on varmaa, että hän asettaa suhteelle painolastia: suhteen pitää täyttää hänen kaikki tarpeensa. On varmaa, että mikään suhde ei täytä ihmisen kaikkia tarpeita ja ongelmia on tiedossa. Tämä johtaa jossain vaiheessa identiteettikriisiin ja toinen alkaa syyttämään suhdetta ongelmista, jotka johtuvat omasta keskeneräisyydestä.
3. Alatko sopeutumiskäyttäytymään toisen seurassa? Pakottaako toinen omalla käyttäytymisellään sinut jälleen miellyttämään, ylisuorittamaan, järjestelmään, kontrolloimaan, unohtamaan omat tarpeesi jne? Me usein ajaudumme valitsemaan itsellemme kumppanin, jonka seurassa saamme tehdä juuri ne virheet, jotka aina ennenkin olemme tehneet. Kun olet käsitellyt oman käyttäytymisesi syyt ja ongelmakohdat, on äärimmäisen tärkeää, ettet ajaudu samaan enää uudelleen.
Näitä kohtia on syytä miettiä etukäteen. Listaa myös rauhassa, mitä toivot rakkaussuhteeltasi ja uudelta kumppaniltasi. Näin rakennat itsellesi kompassin, jonka avulla navigoit eteenpäin. Muutoin olet tuuliajolla ja ihastumisen sokeus saa sinut valitsemaan kumppanin, joka ei kohtaa toiveitasi ja vaatimuksiasi.
Miksi sitten tulee olla niin paljon vaatimuksia, miksi tulee listalla olla niin paljon asioita, voit kysyä. Eikö se ole itsekästä? Eihän kukaan voi täyttää niitä kaikkia?
Listaa myös rauhassa, mitä toivot rakkaussuhteeltasi ja uudelta kumppaniltasi.
Usein asiakkaani näyttävät tai kertovat listansa minulle, ja ne eivät koskaan ole liian vaativia, vaan ihan tavallisia ja järkeviä kohtia. Me kuvittelemme, ettemme saa vaatia toiselta liiaksi ja ajaudumme suhteeseen, jossa emme ole tyytyväisiä. On kummankin ajan säästämistä ja kunnoittamista, jos etukäteen mietimme, onko toinen meille hyvä. Jos emme pidä siitä, että toinen makoilee vain sohvalla vailla tavotteita tai kunnianhimoa, miksi emme vaatisi sitä kumppaniltamme? On aivan varmaa, että meitä alkaa ärsyttämään toisen saamattomuus ja tämä aiheuttaa kitkaa suhteeseen.
Toiselle taas sohvalla makoilu on juuri sitä mitä haluaa, eikä toivo kumppaninsa olevan liian työorientoitunut tai kunnianhimoinen.
Meillä kaikilla on omanlaiset listamme ja toiveemme tulevaisuutta varten. Mutta näitä on hyvä miettiä ennen kuin on suhteessa. Tällöin vältämämme paljon surua ja ärsytystä, niitä syitä, jotka usein johtavat eroon.
Terveisin, Helka
Comments