"Jos eksä vaan selittäisi ja pyytäisi anteeksi" – Onko eron jälkeinen hyvinvointimme kiinni eksämme tekemisistä?

En voi mennä eteenpäin, koska en ole saanut kunnon selitystä ja anteeksipyyntöä. Tämä voi kuulostaa tutulta, ja niin moni eronnut ajatteleekin. On vaikea aloittaa uutta elämää, jos menneet tapahtumat ovat vielä epäselviä ja vaivaavat mieltä.

Eron jälkeen mieltä vaivaavat avoimet kysymykset estävät eteenpäin menemisen. Kuva: Ursula Arsiola

Mitä epäselvempiä ja ristiriitaisempia ero ja sen jälkeiset tapahtumat ovat, sitä vaikeampi on päästä eteenpäin. Jos kaikki olisikin selvää, ja molemmat tietäisivät eron syyt ja käyttäytyisivät järkevästi, ei siinä olisikaan mitään vaikeaa.

No, useinhan se ei kuitenkaan näin ole.

Jos meitä on loukattu, meidät on jätetty, meitä kohdellaan huonosti, yhteydenpito katkaistaan kokonaan tai meitä on petetty, ja emme saa keskusteltua asiasta, kerrottua, miltä asiat meidän mielestä tuntuivat ja kuule, että toinen on pahoillaan toiminnastaan, voimme jäädä jumiin oman elämämme kanssa.

Haluaisimme kuulla, että toinen tietää, miten paljon on loukannut meitä. Harvoin sitä kuitenkaan kuulemme.

Haluaisimme kuulla, että toinen tietää, miten paljon on loukannut meitä.

Ongelmana tässä on se, että toimijuus omasta elämästämme ei ole meillä, eli olemme menettäneet autonomian tunteen omaan elämäämme. Se taas on tutkitusti yksi tärkeä tekijä, joka vaikuttaa tyytyväisyyteemme. Jos toinen ei anna sitä, mitä toivomme, emme voi vaikuttaa siihen, miltä meistä tuntuu. Se tuntuu pelottavalta ja avuttomalta.

Ja kuitenkin ainoa asia, johon voimme vaikuttaa, on oma itsemme. Siksi tärkeä, mutta kipeä, asia eron jälkeen onkin luopua toivosta, että toinen puhuisi juuri ne asiat, joita niin kovasti toivomme. Kokemukseni mukaan niin tapahtuu hyvin harvoin. Se vaatisi toiselta omien tekojensa reflektointia, oman vastuun ymmärtämistä ja toisen huomioon ottamista, ja se on vaikeaa, koska se johtaisi siihen, että hän joutuisi käsittelemään omiakin kipupisteitä.

Onko entinen kumppanimme aiemmin ollut sellainen, joka osaa ja uskaltaa tehdä näitä asioita? Jos ei ole, ei hän eron jälkeen yhtäkkiä muutu sellaiseksi; yleensä vieläpä päinvastoin.

Siksi sitä ei kannata odottaa. Kun ymmärrämme, että voimme vaikuttaa itse omaan hyvinvointiimme, tekipä toinen mitä tahansa, alkaa todellinen vapaus.

Usein eron jälkeen tuntuu, etten voi vaikuttaa itse mihinkään omaan elämääni liittyvään asiaan. Tämä jos mikä lisää katkeruutta ja kostomentaliteettia. Mutta siihen voimme vaikuttaa, mitä ajattelemme ja mitä tunnemme. Jotta vaikea tunne helpottaa, on ensin ajatustemme muututtava. Jos jumitumme ajatukseen, etten voi mennä eteenpäin, koska eksä ei tee tätä ja tuota, ei tunnekaan sisällämme varmasti helpota.

Jos taas päätämme ajatella, että huolimatta siitä, mitä toinen tekee, voin tehdä näitä asioita helpottaakseni omaa oloani, tunnekin alkaa tuntumaan siedettävältä. Kannattaa kokeilla. Ajatuksillamme on valtava voima omaan hyvinvointiimme.

Annamme eksällemme valtavan ison vallan omaan elämäämme. Mutta haluammeko antaa?

Jos sanomme: niin mutta kun toinen vaan elää elämäänsä ja ei tajua, miten paljon mua sattuu, en voi mennä eteenpäin, annamme eksällemme valtavan ison vallan omaan elämäämme. Mutta haluammeko antaa?

Vai otatko oman elämäsi vallan itsellesi?

Lue myös: Miksi eksä tuntuu jatkavan helposti eteenpäin?

Lämpimin terveisin, Anne Elisabet

Ps. Olen muuttanut kutsumanimeäni, mutta sivuni toimivat edelleen nimellä Helka.