Eron jälkeen voi olla helpotus, ettei tarvitse enää olla yhteydessä entiseen kumppaniinsa. Paitsi, jos onkin yhteisiä lapsia. Eron jälkeinen vanhemmuus ei ole aina, jos koskaan, mutkatonta. Mitä haasteita siihen liittyy ja miten saada yhteinen vanhemmuus toimimaan eron jälkeen?
Tätä teemaa en voi käsitellä sanomatta ensi lausetta: parisuhde päättyy, yhteinen vanhemmuus ei. Lapsella on edelleen samat vanhemmat kuin ennen eroakin (ellei joku vanhemmista häviä kokonaan lapsen elämästä. Tätä tilannetta en käsittele lähtökohtaisesti tässä tekstissä.)
Siksi onkin hyvin tärkeää pohtia sitä, miten vanhemmuus toimii parhaalla mahdollisella tavalla eron jälkeenkin. Ensi- ja turvakotien liiton yhteistyövanhemmuuden kolmio on mainio apuväline kuvaamaan sitä, miten vanhemmuus näyttäytyy vanhempien silmin eron jälkeen, mutta ennen kaikkea LAPSEN näkökulmasta käsin.
Siitä näkökulmasta katsottuna vanhemmuus ei ole muuttunut. Se on lapsen hyvinvoinnin perusta. On vanhemmat, jotka haluavat kasvattaa lasta. Heidän välinen suhteensa on muuttunut, mutta lapsen suhde vanhempiinsa ei. Vanhempien välinen suhde sekä lapsen suhde vanhempiinsa muodostavat lapselle sen kasvualustan, jossa lapsi elää.
Vanhempien välinen suhde sekä lapsen suhde vanhempiinsa muodostavat lapselle sen kasvualustan, jossa lapsi elää.
Tämä on olennaista. Mitä selkeämpi ja vakaampi vanhempien suhde on, sitä paremmin lapsi voi. Tämän muistaminen voi auttaa vanhempaa silloin, kun yhteistyö entisen rakkauskumppanin kanssa ei voisi vähempää kiinnostaa. Joskus toisesta vanhemmasta voi tuntua, että hän tekee kaiken työn, jotta vanhemmuus toimisi edes jotenkuten eron jälkeen. Se voi turhauttaa ja tuntua epäoikeudenmukaiselta. Kun katsontakannan kääntää kuitenkin siihen, että se kaikki auttaa lasta voimaan hyvin, voi motivaatio jatkaa sinnikästä yrittämistä kasvaa, eikä se tunnukaan enää epäoikeudenmukaiselta.
Sen palkintona on hyvinvoiva lapsi.
On yleinen harhaluulo, että tarpeeksi hyvin toimiva vanhemmuus vaatisi läheistä yhteistyövanhemmuutta. Siitä saa helposti kuvan, että vanhempien pitäisi toimia saumattomassa yhteistyössä, olla tekemisissä paljon ja tulla toimeen hyvin. Tämä ei kuitenkaan kokonaan pidä paikkaansa. Toimiva rinnakkaisvanhemmuus on hyvinkin toimiva ratkaisu monessa tilanteessa.
Rinnakkaisvanhemmuudessa on tärkeää aluksi sopia, kuka hoitaa mitkäkin lapsen asiat. Yhteydenpito voi olla vähäistäkin, jos vastuualueet ovat selvät. Yhteyttä voi pitää vaikkapa sähköpostin välityksellä, eikä viestejä tarvitse lähetellä päivittäin. On myös hyvä sopia, miten toimitaan hätätilanteissa tai vaikkapa silloin, kun lapsi sairastuu. Selkeät ohjeet ja suunnitelma lapsen asioiden hoitamisesta, jotka molemmat hyväksyvät, edesauttavat sujuvaa rinnakkaisvanhemmuutta.
Tämä voi usein rauhoittaa vanhempien välejä eikä lapsikaan joudu keskelle mahdollisia haastavia tilanteita tai vanhempien tunneryöppyjä.
Selkeät ohjeet ja suunnitelma lapsen asioiden hoitamisesta, jotka molemmat hyväksyvät, edesauttavat sujuvaa rinnakkaisvanhemmuutta.
Koska entiset kumppanit eivät ole rakkaussuhteessa, ei toisen ärsyttäviä tapoja tarvitse huomioida enää samalla tavalla kuin suhteen aikana. Tämä ei tarkoita, etteivätkö ne ärsyttäisi edelleen. Ne voivat triggeröidä paljonkin, koska jo suhteen aikana ne ovat voineet olla haaste. Eron jälkeen on kuitenkin tärkeää muistaa, ettei tämä ihminen ole enää arjessamme samalla tavalla mukana, ja hänen tapansakin voi jättää omaan arvoonsa. Erityisen haastavaa tämä on, jos ne vaikuttavat vanhemmuuden hoitamiseen. Silti on tärkeää muistaa, ettei meidän tarvitse reagoida niihin samalla tavalla kuin aiemmin.
Voi olla huojentavaakin ymmärtää, että suhteen haasteet ovat nyt takanapäin. Niiden on turhaa antaa vaikuttaa liikaa nykyhetkeen.
Äärimmäisen tärkeää on käsitellä omat erotunteensa ja varsinkin vihansa entistä kumppania kohtaan.
Äärimmäisen tärkeää on käsitellä omat erotunteensa ja varsinkin vihansa entistä kumppania kohtaan. Käsittelemätön viha voi johtaa katkeruuteen ja kostonhaluun, mikä ei edistä toimivaa vanhemmuussuhdetta. Pahimmillaan se voi johtaa lapsen käyttämiseen koston välineenä, ja tämä on äärimmäisen haitallista kaikkien osapuolten kannalta. Eroseminaari on hyvä tapa käsitellä erossa tapahtuneet ja erotunteet.
Erovanhemmuus on vaikea taitolaji, ja vaatii aina kompromisseja. On hyvä muistaa, että vanhemmuuden taustalla on kuitenkin aina yhteinen rakas lapsi tai lapset, joiden hyvinvointi on meidän vastuulla ja varmasti myös meidän toiveemme. Tämä voi auttaa rakentamaan tarpeeksi toimivaa yhteistä vanhemmuutta.
Jos haluat keskustella erovanhemmuudesta, katso palveluni täältä.
Helka