Miten niin rakkaussuhde on työtä?

Eikö rakkauden pitäisi tulla itsestään, ilman erillistä työtä? Jos rakastaa tarpeeksi, eikö kaiken tulisi sujua itsestään?




Sana työ tässä yhteydessä kuulostaa monen mielestä negatiiviselta. Työ on raskasta, pakotettua ja pakollinen paha. Suhteen taas tulisi olla voimaannuttava, helppoa, rakkaudellinen ja pakopaikka. Sen tulisi sujua ikään kuin itsekseen. Miksi suhteen pitäisi olla työtä?


Olen puhunut paljon Instagramini puolella siitä, että suhteet ovat pitkälti työtä. Tämä on herättänyt paljon vastalauseitakin, mutta keskustellessamme huomaammekin, että puhumme samasta asiasta, kunhan ymmärrämme, mitä tarkoitan työllä.


Rakkauden työ on panostusta yhteiseen suhteeseen.

Tarkoitan sillä varsinkin panostusta. Panostamme siihen, että kommunikaatiomme ei satuta toista. Otamme huomioon toisen kipupisteet ja koetamme ennakoida niitä. Teoillamme osoitamme, että välitämme, emmekä halua loukata.


Ymmärrämme, että toinen voi kaivata enemmän rakkauden sanoitusta, vaikka meille pienet teot voivat merkitä enemmän. Mietimme yhdessä etukäteen, mitä toivomme yhteiseltä ajaltamme, jottemme pety turhaan, kun odotuksemme eivät täytykään. Emme voi tietää toisen toiveita, jos emme niistä etukäteen keskustele. Puhumalla välttyy suurelta mielipahalta.


Jos toisella tai kummallakin on paljon menneisyyden kipupisteitä, on varmaa, että suhdetyötä joutuu tekemään paljonkin. Lukot ja traumat aktivoituvat aivan varmasti lähisuhteessa. Niiden kanssa joutuu tekemään paljon työtä, että ne eivät vie pääroolia suhteen kommunikaatiossa.


Rakkaus on panostusta ja toisen huomioonottamista. Se on rakkauden työtä. Se ei tarkoita, että rakkaus ei olisi riittävää tai suhde olisi huonolla tolalla. Kun yhdessä on epätäydellisiä ihmisiä, on selvää, että ristiriitoja ja vaikeita hetkiä tulee. Vaatii halua ja panostusta käsitellä niitä, jotta tulevaisuudessa ne eivät hallitse suhteen dynamiikkaa.


Tämä on rakkauden työtä.





Terveisin, Helka

241 katselukertaa0 kommenttia